Kilpailutuksen taloustiede

Intuitiivisesti pitäisi olla itsestään selvää, että kilpailutus tuo säästöjä ja parantaa laatua. Määritelmällisesti kilpailutus tarkoittaa sitä, että julkinen taho järjestää kilpailun jonkun palvelun tuottamisesta. Voittajaksi paljastuu se taho, joka pystyy tuottamaan laadullisesti vaaditun palvelun kaikkein halvimmalla. Yleensä tämä taho on yksityinen yritys, mutta joskus paras palveluntarjoaja saattaa olla julkinen taho. Tällöin kilpailutus tarkoittaa sitä, ettei kyseistä palvelua ulkoisteta, muussa tapauksessa se ulkoistetaan. Tuotetun palvelun lasku pysyy veronmaksajilla.

Joidenkin ikiopiskelijoiden ja muiden vasemmistoeläkeläisten analyyseissä kilpailutus saa saatanan leiman. Sitä kuvataan prosessiksi, joka nostaa kuntien kustannuksia ja heikentää tuotteen laatua. Tämä on toki mahdollista, mutta hyvin epätodennäköistä. Kilpailutuspäätöksessä ainoastaan hintakilpailun järjestäminen ja voittajan selvittäminen maksaa - kaikki muu on ilmaista. Kaiken muun julkishallinnon haaskuun ohella tämä on pieni hinta ja koostuu lähinnä muutaman päättäjän nousseista palkkakustannuksista. On toki mahdollista, ettei kunnalla itsellään ole mitään käsitystä siitä, miten paljon sen tuottama palvelu maksaa, jolloin asian selvittäminen tulee kalliiksi.. Mikäli näin on, on hyvin kyseenalaista, voiko tärkeän palvelun tuottamista ylipäätään jättää tällaisen kunnan harteille. Toinen mahdollisuus on, että joku yritys petkuttaa kuntaa ostamaan siltä palvelun liian halpaan hintaan, jolloin lopputulos on laadullisesti aiempaa heikompi palvelu. Tällöin kyseessä on petos ja yritys on korvausvelvollinen, eikä kunta uusi sopimusta. Kolmas mahdollinen kustannuksenlisääjä muodostuu kyvyttömistä päättäjistä. Jotkut virkamiehet eivät välttämättä ymmärrä mitä käsite kilpailutus tarkoittaa, jolloin he saattavat esimerkiksi kustantaa kaksi päällekkäistä palvelua tai vaihtoehtoisesti muodostaa uuden kunnallisen palvelun vanhan tilalle, jotka molemmat nostavat kustannuksia. Neljäs vaihtoehto on, että kunnalliset päättäjät ovat korruptoituneita ja nepotistisia, jolloin palvelu ostetaan yllättän sukulaiselta, eikä siltä yritykseltä, joka tarjoaa palvelun halvimmalla täyttäen sovitun laatutason.

Kilpailutuksen vastustamisessa on se ongelma, että sen vastustaja joutuu väistämättä tilanteeseen, jossa on valittava kahden pahan väliltä. Kilpailutus on julkistaloudellisesti joko järkevää, tai sitten kunta ja poliittiset päättäjät ovat kyvyttömiä. Kilpailutuksen vastustaja ei myönnä kumpaakaan. Tietysti on mahdollista syyttää kilpailutuksen huonosta tuloksesta korruptoitunutta kokoomuspoliitikkoa, mutta tämä ei poista sitä tosi asiaa, että kilpailuttaminen on taloudellisesti järkevää, vaikka johdossa olisi hyväsydäminen oikeamielinen Puolueen edustaja.