Hans Hoppen yksi oivallus on, että demokratia tuottaa huonoja hallitsioita, koska demokratiassa julkisesta omaisuudesta tulee käytännössä katsoen "ei kenenkään"-omaisuutta. Monarkiassa sen sijaan julkinen omaisuus on jonkun (eli kuninkaan) omaisuutta. Kirjoitin aiemmin, miten huonojen lakien vyörytys lopulta uhkaa tuhota vapaan yhteiskunnan. Nyt samainen Free State Projektin taho on analysoinut miten New Hampshiren edustajahuone ja senaatti äänestävät 24. laissa.
Jotta New Hampshiren ja Suomen lainsäädännön välinen ero tulisi selväksi käyn läpi lyhyesti ja äärimmäisen tiiviisti, miten laki muodostuu Suomessa ja New Hampshiressä. Suomessa kansanedustaja tekee lakialoitteen, lakialoite menee valiokuntaan, josta se palaa eduskuntaan, joka äänestää laista ja valmis laki astuu voimaan jos presidentti allekirjoittaa sen. Suomessa on yksikamarinen parlamentti, New Hampshiressä kaksikamarinen, mikä muuttaa hieman lainsäädäntöprosessia. New Hampshiressä yksi edustajahuoneen 400. edustajasta tekee lakialoitteen, lakialoite menee valiokuntaan joka siirtää sen valiokunnan osaan, joka äänestää laista. Tämän jälkeen koko valiokunta ja myöhemmin koko edustajahuone äänestävät lain voimaantulosta. Edustajahuoneen lisäksi New Hampshiressä on 24. henkinen senaatti, joka läpikäy samankaltaisen prosessin. Jotta laki tulisi kuvernöörin allekirjoitettavaksi, sekä edustajahuoneen että senaatin on hyväksyttävä esitys. Kuvernöörillä on Suomen presidentin tavoin veto-oikeus. Tämän lisäksi New Hampshiressä on viisihenkinen toimeenpanoedustajisto, jolla on veto-oikeus noin puoliin kuvernöörin veto-päätöksiin. Toisin sanoen, lainsäädännön muuttaminen on New Hampshiressä hankalempaa.
New Hampshiren edustajahuoneiston 400 edustajasta parhaan arvosanan A saa vain 19. B arvosanan saa 53, neutraalin C arvosanan 77, D arvosanan 141 ja huonoimman E arvosanan 72 edustajaa. Edustajista 36 katsottiin poissaoleviksi. Toisin sanoen 18 % edustajahuoneen edustajista kannattaa vapaampaa yhteiskuntaa, 29 % suhtautuu siihen neutraalisti ja peräti 53 % suosii kontrolliyhteiskuntaa. New Hampshiren senaatissa lukemat ovat vain vähän valoisempia. A arvosanan saa vain yksi edustaja, B arvosanan seitsemän edustajaa, C arvosanan kaksi edustajaa, D arvosanan kuusi edustajaa ja huonoin E arvosana voittaa kahdeksalla edustajalla. Senaatista 33 % kannattaa vapaata yhteiskuntaa, 58 % vastustaa sitä. Neutraalisti suhtautuvia on 9 %.
keskiviikko 27. kesäkuuta 2007
Demokratia ja huonot edustajat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hans Hoppe on muuten väärässä siinä, että monarkia on parempi kuin demokratia. Hän ei ota huomioon sitä seikkaa, että monarkia vaatii valtavan väkivaltakoneiston ja luokkayhteiskunnan toimiakseen.
Ihmiset eivät hyväksy sellaista, että yksi ihminen päättää kaikesta. Tarvitaan siis väkivaltakoneistoa estämään vallankumous.
Demokratia ei monien mielestä tunnu läheskään niin pahalta. Osittain siksi,ett ainakin teoriassa kaikilla on mahdollisuus päästää poliitikoksi. Tärkeämpi syy on kuitenkin se, että eri asioista järjesteään äänestyksiä ja muutenkin kuunnellaan kansalaisten mielipidettä.
Kuninkaan on helppo tehdä kaikenlaista ikävää alamaistensa harmiksi, koska hänen sukulaisensa ovat kuitenkin suojatussa asemassa (mahdollisesti osa hoviväestöä).
Sen sijaan demokratiassa poliitikkojen sukulaiset eivät ole suojassa. Jos he tekevät huonon lain, niin siitä todennäköisesti kärsii joku heidän sukulaisensa ja sitä kautta he itsekin kärsivät (elläivät sitten ole aivan sosiopaatteja).
"
Toisin sanoen, lainsäädännön muuttaminen on New Hampshiressä hankalempaa.
"
Ei välttämättä niin paljon vaikeampaa kuin mitä yhtäkkiä kuvittelisi. Jos enemmistö osavaltion asukkaista hyväksyy lain, niin todennäköisesti se menee läpi mutkikkaista äänestyskuvioista huolimatta.
Sitä paitsi helposti käy sillä tavalla, että ensinnä kun pieni joukko hyväksyy lain lähes yksimielisesti, niin sitten edustajahuoneen poliitikot seuraavat esimerkkiä kuin zombit.
Taitaa olla kyse parlamentarismista ja yksinvaltiudesta pikemminkin kuin demokratiasta ja monarkiasta? Onhan meillä demokraattisia monarkioita kuten Ruotsi.
Parlamentarismin ja yksinvaltiuden uhkana on vallanvaihdokset. Molemmat pyrkivät siihen, että vanhoja vallanpitäjiä ei teurasteta. Siksipä parlamenttiin valitaan melkein aina pienen piirin valitsemista ehdokkaista jo olemassa olevista puolueista, ja monarkki valitaan suvusta. Tässä mielessä ne ovat yllättävänkin läheisiä.
On tarkkaa tasapainoilua ettei siirrytä parlamentarismista sosialismiin. Suomi ja Ruotsi noin 50% kokonaisveroasteellaan ovat äärimmäisessä vaarassa.
Demokratia taas on siitä vaarallinen järjestelmä, että enemmistö voi aina säätää lain, joka rajoittaa pienen piirin elämää eikä maksa enemmistölle mitään. Nyt vallalla olevia lakeja tekevät tupakoimattomat kaupunkilaiset, kärjistäen sanottuna. On siis demokraattista toimia enemmistön ehdoilla, mutta oleellisempaa lienee se, kuinka vähemmistöjen asema muokkautuu, koska pohjimmiltaan me kaikki kuulumme aina johonkin vähemmistöön.
Liika demokratian ylistys on kovin yksipuolista. Erittäin suuri osa suomalaisistakin poliitikoista sekä heidän perheenjäsenistään ovat töissä julkisella puolella, joten ei pidä paikkaansa, että demokratia suojaisi nepotismilta, vaan päin vastoin poliitikot säätävät lakeja, joista sukulaiset todennäköisemmin hyötyvät kuin eivät hyötyisi. Yksi vaihtoehto olisi estää julkisen puolen työntekijöitä osallistumasta ainakin kunnanvaltuustoihin samalla tavalla kuin kirkon työntekijät eivät voi osallistua kirkkovaltuustoihin. Onhan se päivän selvää, että niissä kunnissa joissa enemmistö on kunnan palveluksessa töissä (enää ei taida olla yhtään) tehdään päätöksiä, jotka yksityinen puoli rahoittaa ilman, että hyötyy päätöksistä. Nyt julkinen sektori ja sen tarjoamat palvelut ovat Suomessa jo niin suuria, että varsinaisia uusia päätöksiä ei juuri tehdä niiden kasvattamiseksi, mutta rakenteita tuetaan ja esimerkiksi kilpailutusta ei osata eikä haluta järjestää. Esimerkiksi eduskunnan aina vaan kasvavat menot - tälle vuodelle jo yli 100 miljoonaa euroa!
Roskaposti:
"Hans Hoppe on muuten väärässä siinä, että monarkia on parempi kuin demokratia."
Olen tästä samaa mieltä, joskin eri syystä. Hoppe ei tosin tahdo palata monarkiaan, vaan siirtyä anarko-kapitalistiseen yhteiskuntaan, jota hän itse kutsuu nimellä "the natural order".
"Ihmiset eivät hyväksy sellaista, että yksi ihminen päättää kaikesta. Tarvitaan siis väkivaltakoneistoa estämään vallankumous."
Tämä pitää paikkansa nykyaikana, mutta se ei pitänyt paikkaansa ennen painokoneiston syntymistä. Kirjoitan tästä joskus lisää.
"Kuninkaan on helppo tehdä kaikenlaista ikävää alamaistensa harmiksi, koska hänen sukulaisensa ovat kuitenkin suojatussa asemassa (mahdollisesti osa hoviväestöä)."
Tämä on yksi syy siihen miksen pidä monarkiasta. Olen ajatellut kirjoittaa artikkelin tätä aihetta sivuten QJAE:hen, mutta tässä kestää hieman.
"Sen sijaan demokratiassa poliitikkojen sukulaiset eivät ole suojassa. Jos he tekevät huonon lain, niin siitä todennäköisesti kärsii joku heidän sukulaisensa ja sitä kautta he itsekin kärsivät (elläivät sitten ole aivan sosiopaatteja)."
Riippuu myös siitä, missä nämä sukulaiset ovat töissä. Suurin osa demokratian politikoista tulee julkiselta sektorilta ja osaan melkein ennalta arvata, että suurin osa näiden päättäjien lähisukulaisista ja tuttavista työskentelee myös tällä sektorilla. Tällöin huonojen lakien ajaminen, eli julkisen sektorin suojelun, tuottaa nepotistisen lopputuloksen.
"Ei välttämättä niin paljon vaikeampaa kuin mitä yhtäkkiä kuvittelisi. Jos enemmistö osavaltion asukkaista hyväksyy lain, niin todennäköisesti se menee läpi mutkikkaista äänestyskuvioista huolimatta."
Jup, se on vaikeampaa, muttei niin paljon kuin voisi olettaa. Yleisesti ottaen valiokunnan osa (yleensä viisi henkeä) päättää laista ja loput 395 seuraavat zombimaisesti esimerkkiä. Tosin senaatissa käydään läpi toinen vastaava prosessi ja tämä askel tekee lainsäätämisestä vaikeampaa. Kuvernöörin ja toimeenpanoedustajiston rooli on yleensä formaalinen.
Kumitonttu:
"Taitaa olla kyse parlamentarismista ja yksinvaltiudesta pikemminkin kuin demokratiasta ja monarkiasta? Onhan meillä demokraattisia monarkioita kuten Ruotsi."
Jup, tätä tarkoitan. Kirjoitan yleensä lyhennetysti, koska tähtään mahd. lyhyisiin, selkeisiin ja olennaisen esille tuomiin esseisiin. Tämä jättää usein ikävällä tavalla pienemmät asiat epäselviksi.
"On tarkkaa tasapainoilua ettei siirrytä parlamentarismista sosialismiin. Suomi ja Ruotsi noin 50% kokonaisveroasteellaan ovat äärimmäisessä vaarassa."
Tämä on myös yksi Hoppen teeseistä. Itse olen jokseenkin samaa mieltä. Monarkiassa kokonaisveroaste oli yleensä melko matala ja sen tuotto käytettiin pitkälti sotilasmenoihin. Demokratiassa veroaste on noussut koko instituution olemassa olon ajan ja suurin osa sen tuomista varoista käytetään erinäisiin sosiaalipoliittisiin ohjelmiin. Monet demokratiat ovat myös luisuneet sosialismiin, mutta harvat ovat luisuneet takaisin monarkiaan.
"Demokratia taas on siitä vaarallinen järjestelmä, että enemmistö voi aina säätää lain, joka rajoittaa pienen piirin elämää eikä maksa enemmistölle mitään."
Tämän vuoksi valtiotieteilijät erottelevat liberaali demokratian ja erinäiset muut ns. valedemokratiat, kuten islamistisen tai kommunistisen "demokratian". Näitä järjestelmiä ei kutsuta siksi demokratioiksi, koska ne eivät anna vastapuolelle minkäänlaisia oikeuksia oman näkemyksen esille tuomiseen, vaikkakin näissä usein käydään erilaisia vaaleja tai "vaaleja".
"Yksi vaihtoehto olisi estää julkisen puolen työntekijöitä osallistumasta ainakin kunnanvaltuustoihin samalla tavalla kuin kirkon työntekijät eivät voi osallistua kirkkovaltuustoihin."
Tätä Hayek ehdotti nobelpuheessaan ja sai niskaansa puolen maailman viha. Mielestäni olisi varsin tervettä jos asetettaisiin äänestys- ja ehdolleasettumiskielto niiltä jotka tienaavat esim. yli 1/4 elannostaan julkisista varoista. Vastaavia kieltoja on nyt voimassa lähinnä armeijassa työskenteleville.
"Onhan se päivän selvää, että niissä kunnissa joissa enemmistö on kunnan palveluksessa töissä (enää ei taida olla yhtään) tehdään päätöksiä, jotka yksityinen puoli rahoittaa ilman, että hyötyy päätöksistä."
Tästä tuli mieleen Kemi, joskin sieläkin ovat asiat muuttuneet kun kaikki muut Kemin puolueet liittoutuivat viime kunnallisvaalien jälkeen Vasemmistoliittoa vastaan =).
"Nyt julkinen sektori ja sen tarjoamat palvelut ovat Suomessa jo niin suuria, että varsinaisia uusia päätöksiä ei juuri tehdä niiden kasvattamiseksi, mutta rakenteita tuetaan ja esimerkiksi kilpailutusta ei osata eikä haluta järjestää."
Jup, sosialismin yksi pahimpia ongelmia on se, että järjestelmästä on mielettömän vaikea peruuttaa pois. Kirjoitan joskus tästä (ja kilpailutuksesta) lisää, kun aikaa on.
"Esimerkiksi eduskunnan aina vaan kasvavat menot - tälle vuodelle jo yli 100 miljoonaa euroa!"
Tässä tulee tosin pitää mielessä, että inflaatio (ja varsinkin M3 kasvu) ovat prosentuaalisesti niin suuria, että mikäli veroaste halutaan pitää samana (tai sitä halutaan vähän laskea), niin valtion menot nousevat siltikin helposti. Itse en tietenkään kannata valtionbudjetin kasvua, vaan sen radikaalia leikkausta.
Lähetä kommentti