Julkinen omaisuus ei ole sinun omaisuuttasi

Keskeisimpiä argumentteja julkisen omaisuuden puolesta on se, että se on kaikkien yhteistä omaisuutta. Koska kaikki eivät tietenkään voi hallita tätä omaisuutta samanaikaisesti, meidän on pakko valita demokraattisesti julkiselle omaisuudelle taloudenhoitajat eli poliitikot ja byrokraatit. Poliitikot ja byrokraatit puolestaan valitsevat julkiselle omaisuudelle budjetin ja työntekijät, ottaen huomioon kansalaismielipiteen (joka toimii tämän toiminnan suuruuden rajaajana). Julkisen omaisuuden osaomistajana sinä voit osallistua demokraattisiin vaaleihin, jolla valitaan omaisuudenhoitajat ja budjettikehys, ja sitä kautta sinunkin tahtosi omistajana tulee esiin.

Argumentissa on yksi keskeinen ongelma, nimittäin se, että julkinen omaisuus ei ole sinun omaisuuttasi, sinä et ole Oy Julkinen sektori AB:n osakeomistaja. Jos sinä olisit Oy Julkinen sektori AB:n osakeomistaja, pystyisit lahjoittamaan, myymään tai ostamaan, jonkun osuuden Oy Julkinen sektori AB:n osakkeista. Myymällä tai pois lahjoittamalla pääsisit eroon julkisen talouden verotaakasta, koska Oy Julkinen sektori AB tekee vuosittain valtavaa tappiota (joka kuitataan veroilla ja lainoilla).

Tointen mielenkiintoinen ajatus on, että julkinen sektori on "ei kenenkään" -omaisuutta. Tämän argumentin ongelma on siinä, että vaikka julkisen sektorin taloutta hoidetaan vähintään yhtä huonosti kuin "ei kenenkään" -omaisuutta, niin julkisella sektorilla on kuitenkin selkeästi joku omistaja. Mikäli julkisella sektorilla ei olisi omistajaa, tarkoittaisi tämä sitä, että kuka tahansa pystyisi anastamaan tai ostamaan alueen omaisuuden itselleen. Näin ei ole. Julkisen sektorin omaisuus ei ole myynnissä, eikä sen haltijoilla tunnu olevan intressejä omaisuuden myymiseen.

Julkisen sektorin omistajaa on tarkasti valitettavan vaikea määritellä, mikä on pääsyyllinen vallitseviin sekaannuksiin. Alun perin voidaan sanoa, että julkinen omaisuus kuuluu sille, kuka tämän projektin on käynnistänyt eli ns. poliittisille yrittäjille (fr. un politique entrepreneur). Tämä poliittinen yrittäjä on kerännyt varat kasaan vero- ja lainarahalla ja on sittemmin luovuttanut projektin omistuksen kasvottomalle valtiolle. Tämän jälkeen projekti on siirtynyt byrokraatti sukupolvelta seuraavalle, jossa jokainen byrokraatti on täysin tietoinen siitä, ettei hän voi luovuttaa julkisen sektorin omistusta biologisille jälkeläisilleen. Koska byrokraatti voi hyötyä omaisuudesta vaan sen aikaa kun hän sitä hallinnoi, hän yrittää maksimoida oman tulonsa, mikä johtaa julkisen omaisuuden holtittomaan hallinnointiin.

Valitettavasti julkinen omaisuus ei ole sinun omaisuuttasi, koska sinulla ei ole mitään käytännön mahdollisuutta luopua siitä. Julkisen omaisuuden todelliset omistajat ovat niitä hallinnoivat byrokraatit, joskin myös julkisen sektorin työntekijät hyötyvät taloudellisesti tästä omaisuudesta ja hekin luonnollisesti puoltavat kasvavaa ja laajenevaa julkista sektoria.