eroakirkosta.fi

perjantai 30. marraskuuta 2007

Muutto ja vähän muuta

Unohdin kertoa muutostani Yhdysvaltoihini, vaikka tarkoitukseni oli ilmoittaa asiasta jo hyvissä ajoin. Alunperin muuton piti tapahtua jo elokuussa 2006, mutta muutto venyi lopulta marraskuulle 2007. Muuton venyminen ei pääasiassa johtunut minusta itsestäni, vaan jatkuvasti vaikeutuvasta paperisodasta liittovaltion kanssa. Niille jotka harkitsevat muuttoa järkyttävän suuresta sosiaalivaltiosta (eli Suomesta) suureen sosiaalivaltioon (eli Yhdysvaltoihin), suosittelen lämpimästi suunnitelmien tekemistä siihen suuntaan. Nykyisten poliittisten tuulten puhaltaessa en ihmettelisi ollenkaan jos Yhdysvaltoihin muuttamisesta (tai ainakin kansalaisuuden saannista) tulisi hiljalleen mahdotonta. Kerron tarkemmin viisumipolitiikasta ja viisumin saannista myöhemmissä blogipostauksissa (autan myös tarvittaessa muuttohalukkaita papereiden täytössä).

Ulkomaille muuton yhteydessä päätin myös opintoni - ainakin toistaiseksi. Vietin yliopistomaailmassa hieman yli viisi vuotta, joka on aivan liikaa laitoksen hyödyllisyyteen nähden. Loppusaldoksi kertyi 764 opintopistettä eli noin 420 opintoviikkoa. Ainejakauma on seuraavanlainen:

155 op valtio-oppia
152 op kansantaloustiedettä
70 op markkinointia
70 op sosiologiaa
48 op filosofiaa
43 op tietojärjestelmätiedettä
41 op kieliä
38 op organisaatiotiedettä (eli yrityksen hallintoa)
25 op hallintotiedettä (eli julkishallintoa)
25 op taidehistoriaa
23 op matematiikkaa
20 op tietotekniikkaa (lähinnä ohjelmointia)
20 op tilastotiedettä
34 op muita aineita (mm. oikeustiedettä, laskentatoimea ja fysiikkaa)

Näin sivuhuomautuksena mainittakoot, että matematiikka oli ylivoimaisesti huonoin aineeni. Minulla on 23 op:n lisäksi lukemattomia käytyjä matematiikankursseja varsinkin algebrasta, analyysistä, insinööri- ja vakuutusmatematiikasta, joiden loppukoetta en ole läpäissyt. Lähes kaikki läpäisemäni matematiiknakurssit liittyvät tavalla tai toisella talousmatematiikkaan. Laskin kansantaloustieteen opintoihini myös toisen graduni (35 op), joka ei ole vieläkään valmis, mutta joka valmistunee lähiaikoina.

Koska fi-lib viimein hajosi, päätin poistaa blogin linkkilistaltani. Vastaavasti lisäsin linkkilistalle uudistuneen Vapaasanan ryhmäblogin sekä paleoliberaalin ryhmäblogin Hostiksen, jonka toimintaan tulen myös itse osallistumaan. Minulla ei tällähetkellä ole konetta, saati tekstinkäsittelyohjelmaa, joten tämä blogi passivoituu joksikin aikaa. Lisäksi kirjoitus- ja kielioppivirheiden määrä saattaa hetkellisesti nousta hieman. Pahoittelen.

keskiviikko 21. marraskuuta 2007

Ron Paul nousussa

Ron Paul jaksaa yllättää - ainakin allekirjoittaneen. Kaksi viikkoa sitten Ron Paul teki uuden varainkeruuennätyksen tienaamalla 4,3 miljoonaa dollaria presidentinvaalikampanjaansa yhdessä vuorokaudessa. Yhteensä 17 miljoonan rahapotilla hän sijoittuu neljänneksi republikaanien rahankeruukilvassa Rudy Giulianini, Mitt Romneyn ja John McCainin jälkeen. Paulin viisaamman budjetoinnin ansiosta, hänellä on tällä hetkellä toiseksi eniten varoja käytettävissä Rudy Giulianin jälkeen.

Alun alkaen Ron Paulin mahdollisuuksia republikaanien presidenttiehdokkuuden voittoon pidettiin olemattomina. Nyt Paul on osoittautunut kilvan todelliseksi mustaksi hevoseksi. Analyytikot ovat jo arvelleet hänelle kovaa sijoitusta - tai jopa voittoa - New Hampshiren, Iowan ja Nevadan esivaaleissa. Myös mielipidekyselyissä Paulin kannatus on nousussa. Vaikka maanlaajuisesti hänen kannatuksensa pyörii vain kuuden prosentin tuntumassa, mikä sijoittaa hänet kilvassa viidenneksi, sijoittuu Paul kolmanneksi useimmissa aikaisissa esivaaliosavaltioissa. Koska Paulin kannattajat ovat selvästi keskimääräistä varmempia äänestäjiä, saattaa nykyinen kahdeksan prosentin kannatus näissä osavaltioissa riittää jopa vaalivoittoon.

Mikäli Ron Paul valitaan republikaanien presidenttiehdokkaaksi, saa hän vastaansa mitä luultavimmin Hillary Clintonin. Asetelma on sikäli mielenkiintoinen, koska analyytikot ovat lähes varmoja siitä, että seuraava Yhdysvaltojen presidentti tulee Demokraattien riveistä. Monet ovat sittemmin muuttaneet mieltään ja uumoilevat nyt Ron Paulin olevan ainoa republikaanien presidenttiehdokas joka kykenee kaatamaan Hillary. Toisin kuin Hillary Clinton, vastustaa Paul epäsuosittua Irakin sotaa, epäsuosittua lääkekannabiksen totaalikieltoa sekä valtion salakuunteluohjelmaa. Lisäksi Paul tahtoo lakkauttaa kiistellyn tuloveron, pysäyttää vihatun laittoman siirtolaisuuden sekä yksityistää USA:n toimimattoman terveydenhuollon (USA:n terveydenhuollosta yli 2/3 kustannetaan julkisin varoin). Vaikka Ron Paul on heikosti tunnettu ehdokas, saisi hän Clintonia vastaan jo nyt miltei 40 % kannatuksen, Clintonin voittaessa niukasti 45 % äänisaaliilla. Republikaanien presidenttiehdokkaana Paulilla olisi täten hyvät mahdollisuudet Hillary Clintonin päihittämiseen.

P.S. Jos olet lähettänyt minulle sähköpostia 15-29.10 välisenä aikana, on todennäköistä ettei viestisi tullut perille. Postilaatikkoni oli tuolloin totaalisen tukossa ja (kiitos Ron Paulin vaalikampanjan) minulla on vieläkin kymmeniä vastaamattomia sähköposteja.

perjantai 2. marraskuuta 2007

Kirja-arvostelu: The Economics and Ethics of Private Property

Sain vihdoin luettua Hans Hoppen kirjan The Economics and Ethics of Private Property. Teos ilmestyi alun perin 1993; lukemani toinen painos on vuodelta 2006. Kirja on tekijänsä näköinen. Hoppe on mielestäni paras (ja mahdollisesti myös kaikkein merkittävin) elossa oleva liberaali teoreetikko. Valitettavasti Hoppe ei ole kovin hyvä kirjailija. Hänen kirjansa ovat sekavia, kieli on vaikeaselkoista ja irrelevantteja alaviitteitä ja sulkuja on liikaa. Hoppen kirjat eivät myöskään koostu uudesta materiaalista, vaan ne ovat lähinnä best of -teoksia, jotka koostuvat Hoppen aiemmin julkaistuista tieteellisistä artikkeleista. Tämän vuoksi Hoppen kirjojen kappaleet (eli artikkelit) sopivat aika ajoin huonosti samojen kansien väliin tai toistavat samoja argumentteja yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. The Economics and Ethics of Private Property kärsii niin ikään näistä ongelmista.

Kirjan keskeinen argumentti on, että objektiivinen moraali on olemassa ja se on aksiomaattisesti johdateltavissa diskurssietiikan keinoin. Suomeksi tämä tarkoittaa, että lauseesta "Ihmiset argumentoivat" voidaan johtaa lause "Ihmisillä on absoluuttinen oikeus elämään, vapauteen ja omaisuuteen". Hoppen mukaan absoluuttinen omistusoikeus muodostaa täten moraalifilosofian selkärangan ja tarkoittaa mm. että pakollinen asepalvelus ja verotus ovat moraalisesti väärin. Hoppen argumentti on vesitiivis koska sen hylkääminen tarkoittaisi joko, ettei vastapuoli voisi esittää vasta-argumentteja tai ettei vastapuoli vaihtoehtoisesti olisi elossa. Sosialisti ei esim. voi väittää, ettei ihminen omista itseään koska tällöin sosialisti ei omistaisi itse itseään eikä täten voisi argumentoida ilman omistajan (eli valtion) lupaa, koska tällöin hän kumoaisi oman argumenttinsa toiminnallaan (jos hän argumentoi hän myös olettaa omistavansa itse itsensä). Vastaavasti ne jotka argumentoivat omaisuuden absoluuttista omistusoikeutta vastaan joutuvat tilanteeseen jossa heidän on pakko myöntää, etteivät he olisi elossa, mikäli aiemmat sukupolvet olisivat kuvitelleet, ettei heillä ole absoluuttista omistusoikeutta (eli absoluuttista oikeutta käyttää omistamattoman ympäristön antimia). Kirjassa Hoppe todistaa myös hienosti, että moraalifilosofia on lähes hyödytöntä paratiisimaisessa ympäristössä missä mistään ei ole pulaa. Tämä osoittaa, että moraalifilosofian on nojattava taloustieteen todellisuuteen, niin kauan kun moraalifilosofialla yritetään ratkaista taloustieteellisiä kysymyksiä (mikä on varsin yleistä moraalifilosofiassa).

Hoppen argumentilla on myös rajansa. Vaikka Hoppe on kiistattomasti todistanut, että moraali on objektiivista ja moraalin objektiivisen perustan on oltava absoluuttisessa omistusoikeudessa, hän ei ole ratkaissut kaikkia moraalifilosofian ongelmia. Hoppen järjestelmä asettaa moraalifilosofialle vain luontaisen lähtöpisteen luokitellen ainoastaan murhan, orjuuden ja ryöstön moraalittomiksi teoiksi, muut teot ovat Hoppen järjestelmässä lähtökohtaisesti amoraalisia (eli asia x ei ole moraalista eli hyvää tai immoraalista eli pahaa, vaan yksinkertaisesti epämoraalista eli moraalisesti määrittelemätöntä).

Amoraalisuus tarkoittaa esim. sitä, että Hoppen järjestelmä ei sano mitään teoista kuten prostituutio tai päihtyminen. Mielestäni nämä teot ovat immoraalisia, mutta niiden immoraalisuus ei ole absoluuttista (kuten ryöstöjen ja murhien), joten niitä ei tule kieltää. Vaikka teko (kuten ryöstö) olisi aina absoluuttisesti väärin, se ei tarkoita sitä, että se olisi aina pahempi teko, kuin sellainen teko jota Hoppe pitää amoraalisena. Esim. yksilö A ei välttämättä ole paha jos hän ryöstää dollarin Bill Gatesilta säilyäkseen hengissä, vaikka teko on absoluuttisesti väärin. Yksilö A on sen sijaan paha, mikäli hän ampuu 15-vuotiaan, itsenäisen ja psyykkisesti terveen ihmisen, ainoastaan siksi koska tämä 15-vuotias halusi kuolla ilman mitään erityistä syytä, vaikka teko on amoraalista eli jossain määrin moraalisesti relatiivista. Hoppe ei myöskään ota kantaa tekojen keskinäisiin suhteisiin. Tästä huolimatta amoraalisia tekoja voi vertailla keskenään, esim. koiratappelun järjestäminen on tekona huonompi kuin hukkuvan lapsen pelastaminen jne.

Hoppea luetaan valitettavasti yhä varsin vähän varsinkin itävaltalaisen taloustieteen ulkopuolella mutta tästä Hoppe saa syyttää lähinnä itseään. Kaiken kaikkiaan The Economics and Ethics of Private Property on kelpo luettavaa ja suosittelen sitä kaikille moraalifilosofiasta kiinnostuneille. 433 sivua. Yleisarvosana: 80 %.